Yksityistunti Chapelle
- Pian valmista? Kysäisin tytöltä, joka parhaillaan suitsi kirjavaa tammaa.
- Juu, kiinnitään vaan tän turparemmin enää! Chappe hihkaisi innokkaasti.
- Okei, mä lähden jo tonne kentälle oottelemaan!
Monen päivän sade ja äkillinen pakkanen olivat saaneet kentän pohjan hieman muhkuraiseksi ja kovaksi, mutta uskoin että Mato selviäisi hyvin, olihan sillä sentään hokkikengät jalassaan. Keräilin muutamia lantakasoja pois kentältä ja mietin erilaisia tehtäviä, joissa olisi tarpeeksi haastetta. Tällä tunnilla ei pääsisi ratsastaja eikä hevonenkaan laiskottelemaan!
Viisi minuuttia myöhemmin olinkin jo pitämässä kiinni korvat hörösä seisovasta hepasta, joka halusi jo päästä liikkeelle. Säädimme nopeasti jalustimet sopiviksi ja kiristin vyötä muutaman reiän verran. Mato pärski ja heitteli hieman päätään kävellessään reippaasti eteenpäin.
- Chappe, rentouta hartiat ja selkä, Mato on mestari huomaamaan jos ratsastaja jännittää! Huusin toiselta puolelta kenttää.
Chappe hengitti muutaman kerran syvään ja tämän jälkeen meno näytti jo paremmalta. Pyysin tyttöä keräilemään ohjat ja siirtymään kevyeeseen raviin.
- Voisit tulla tähän keskiympyrälle, niin nään paremmin sun ratsastusta eikä tarvi huutaa ihan toiselle puolelle kenttää! Ihan ensimmäiseksi, ota ohjat paremmin tuntumalle ja kunnon kulma kyynärpäihin. Mato kaahaa nyt ihan omia reittejään, joten koita tehdä paljon pidätteitä ja taivuttaa sitä kunnolla sisäänpäin!
- Noin, hyvä! Ei haitta yhtään, vaikka hieman ylitaivuttaisitkin sitä. Voit vaihtaa suuntaa ympyrällä ja verrytellä toisenkin puolen. Kevennystä voi hieman rauhoitta, ei tarvitse nousta ihan noin korkealle satulasta.
Meno näytti jo paljon paremmalta alkutuntiin verrattuna, mutta oli Chappe töitä tehnytkin. Annoin ratsukon siirtyä hetkeksi käyntiin, mutta vain siksi aikaa, että jalustimet saatiin nostettua kaulalle.
- Älä suotta säikähä, Madolla on tosi pehme ravi! Sun pitää nyt vaan keskittyä siihen ravin tempoon ja olla tarkka kulmissa.
Chappe aloitti ravailemisen ja otti heti kunnon pidätteitä, kun tamma lähti hieman touhottamaan. Kulmissa oli aluksi vähän hiomista, kun piti keskittyä vauhdin säätelyyn, mutta neuvoin tyttöä pitämään jalat rentoina, ettei alapohje naputtaisi Madon kylkeen. Kun saimme tämän asian hoidettua, menimme hetken vielä toiseen suuntaan.
- Nyt ois aika sitten hioa hieman sitä kaikkien lempparia, nimittäin pohkeenväistöä! Tullaan aluksi käynnissä siksak väistöä, eli aina pitkältäsivulta toiselle pitkälle sivulle, kunnes saavutaan kentän toiseen päähän. Voit aloittaa!
Mato oli jo alkanut kuunnella paremmin ohjaa, mutta pohkeenväistössä se ei aluksi tajunnut ideaa ja lähti vain menemään kovempaa käyntiä eteenpäin. Chappe koitti uudestaan, nyt hieman nojaamalla menosuuntaan, ja heti näytti paremmalta! Teimme samaa myös ravissa ja nyt tamma kulki jo hienosti muodossa. Annoin molempien hiukan levähtää ja kävellä pitkin ohjin, sillä välin kun kerroin tytölle tulevasta laukkaharjoituksesta.
- Okei, ota ohjat vaan takas tuntumalle ja voit sitte alottaa tän tehtävän. Eli tallinpuoleisella pitkällä sivulla vastalaukkaa ja toisella ihan normaalia harjoituslaukkaa! Lyhyet sivut voit kävellä.
Mato oli ehtinyt hiukan kerätä energiaa äskeisten raviharjoitusten aikana ja päättikin tehdä muutaman loikan sivulle laukkaansiirtymisen sijasta.
- Mato! Samperin ruutitynnyri, ota Chappe ohjat takaisin käteen ja napauta sitä raipalla lavalle! Mato nosti päänsä taivaisiin, mutta tajusi pian, että nyt olisi parempi totella. Se nosti hienosti laukat ja teki siirtymisetkin tarkasti pisteisiin. Chappe ja Mato laukkasivat vielä hetken koko kenttää ympäri, ennenkuin siirtyivät kävelemään loppukäyntejä. Tunti oli kaikinpuolin onnistunut ainakin omasta mielestäni!
// Sori että tän kirjottamisessa kesti nyt vähän pidempään kun aattelin!